Piikisilmä


Siaminpiikkisilmä
Pangio myersi (Harry, 1949)

englanniksi: Myers' Coolie Loach
ruotsiksi: myers ormgrönling
muut tieteelliset nimet: Acanthopthalmus myersi

Nuoliaisiin kuuluvat piikkisilmät eli ”matokalat” ovat erittäin helppohoitoisia ja sitkeähenkisiä pohjakaloja. Ne sopivat aloittelijankin akvaarioon, vaikka niiden luikerteleva olemus ei miellytä aivan kaikkia. Tästä lajista on normaaliraitaisen muodon lisäksi olemassa kokotummia yksilöitä. Siaminpiikkisilmä on kotoisin trooppisesta Kaakkois-Aasiasta ja se voi elää hyvässä hoidossa lähes 20-vuotiaaksi.

Koko:

10 cm.

Vaatimukset:

pH 6,0–7,0, lämpötila 24–30 °C. Mieluiten pehmeä vesi (dH alle 10), mutta kala ei ole kovin tarkka veden laadun suhteen. Akvaarion minimikoko 60 L. Piikkisilmät eivät ole varsinaisia parvikaloja, mutta ne tuntuvat viihtyvän parhaiten pienessä ryhmässä. Kaipaa piilopaikoiksi koloja, juurakoita ja isojen kasvien alusia. Hiekka on paras pohjamateriaali, sillä ”piikkikset” tykkäävät kaivella ja voivat kaivautua kokonaan pohja-ainekseen.

Ruokinta:

Kaikkiruokainen, syö vain pohjalta. Hiutaleet, pelletit ja tabletit, pienet elävät tai pakastetut eläimet.

Soveltuvuus ja luonne:

Soveltuu pohjakalaksi lähes kaikkiin lämminvetisiin seura-akvaarioihin. Ei kiusaa muita kaloja. Muut kalat, aivan isoimpia ja ahneimpia lukuunottamatta, jättävät yleensä piikkisilmät rauhaan. Pääosin yöaktiivinen ja joskus saattaa kulua kuukausiakin yhteen menoon niin, ettei akvaristi näe lemmikkiään päiväsaikaan.

Sukupuolierot:

Erittäin pienet. Aikuinen, hyväkuntoinen naaras on pulskempi.

Lisääntyminen:

Kudetus on hyvin vaikeaa, jos sitä yrittää tarkoituksella, mutta joskus siaminpiikkisilmä kutee ihan itsestään seura-akvaariossakin. Kututapahtumaa voi yrittää saada laukaistua suurilla vedenvaihdoilla, hyvällä ruokinnalla ja lämmönnostolla, ja kutuakvaarion (väh. 50 L, pH 6,5, 26 °C, dH 0–2) pohja kannattaa peittää turpeella ja kuihtuneilla puunlehdillä. Kaikki kaupoissa myytävät siaminpiikkisilmät lienevät viljeltyjä.